Siirryttyään Saksaan 1941 suomalaisvapaaehtoiset olivat jo lähes alusta alkaen käyneet keskusteluja oman asevelijärjestön perustamisesta. Lopulta asia konkretisoitui marraskuun 1. päivänä 1942 kun Berliinissä suomalaisen vapaaehtoisjoukon yhteystoimistossa kokoontui 12 suomalaista SS-miestä. Tämä kokous oli kutsuttu koolle oman aseveliyhdistyksen perustamiseksi Saksan Waffen-SS-joukoissa taisteleville suomalaisvapaaehtoisille. Kokous päätti yhteysupseeri Kalervo Kurkialan johdolla yksimielisesti perustaa SS-Aseveljet ry -nimisen yhdistyksen Saksassa palvelleiden suomalaisvapaaehtoisten aseveljeysjärjestöksi.
Kurkiala saattoi allekirjoittaa SS-Aseveljet ry:n perustamista koskevan ilmoituksen yhdistysrekisteriin 23. joulukuuta 1942. Rekisteröinti-ilmoitus liitteineen toimitettiin Berliinistä yhdistysrekisteritoimistoon Helsinkiin, ja 13. helmikuuta 1943 toimisto hyväksyi SS-Aseveljet ry:n merkittäväksi yhdistysrekisteriin. Tällä tavoin SS-vapaaehtoisten aseveliyhdistys oli saatu muodollisesti perustetuksi ja virallisesti hyväksytyksi. Vaikka SS-Aseveljet ry oli muodollisesti perustettu, yhdistys oli käytännössä olemassa toistaiseksi vain paperilla. Kun Pyynikin urheilukentällä järjestetty tilaisuus oli ohitse, vapaaehtoiset kokoontuivat Tampereen lyseon tiloihin pitämään SS-Aseveljet ry:n varsinaista perustavaa kokousta. Tosiasiallisesti SS-Aseveljet ry:n toiminta lähti alkuun vasta tästä kokouksesta.
SS-Aseveljet ry:n perustajat olivat suurelta osin parikymppisiä nuorukaisia. He eivät suinkaan olleet perustamassa mitään sotavanhusten veteraanikerhoa, vaan nuorten miesten keskinäistä yhteisöä, joka vastaisi heidän tarpeitaan yhteisten kokemusten muistelemisessa, keskinäisessä seurustelussa ja yhteydenpidossa sekä tietysti myös invalidisoituneiden veljien ja kaatuneiden omaisten avustamisessa. Kaiken tämän rinnalla haluttiin kunnioittaa yhteisillä taistelukentillä kaatuneita aseveljiä.
Heinäkuun alusta 1943 Rintamamiesliiton Rintamamies-lehdessä alettiin julkaista säännöllisesti SS-Aseveljien omaa sivua. Sen toimitti Jalkaväkirykmentti 27:n riveihin siirtynyt yhdistyksen sihteeri Tyrkkö, joka oli siviilissä Aamulehden toimittaja.
Yhdistyksen omaksumiin tärkeimpiin tehtäviin kuului vapaaehtoispataljoonan vaiheiden kirjaaminen. Olihan kysymys historiallisesti varsin poikkeuksellisesta joukosta. Heti ensimmäisessä kokouksessaan heinäkuussa 1943 johtokunta valitsikin erityisen arkistotoimikunnan keräämään ja järjestämään aineistoa SS-vapaaehtoisten sotaretkestä tulevaisuudessa kirjoitettavaa historiikkia varten.
Aivan olennainen SS-Aseveljet ry:n tehtävä oli luonnollisesti invalidisoituneista aseveljistä huolehtiminen. Kuten edellä on todettu, invalidirahastoon alettiin heti yhdistyksen toiminnan alkuvaiheessa kerätä lisää varoja,
Aseveliyhdistys tarvitsi oman jäsenmerkin, eli tunnuksen, jolla jäsenistön yhteenkuuluvaisuutta voitaisiin korostaa. Tämä kävi syksyllä 1943 ajankohtaiseksi. Oma sormus saatiinkin aikaan. SS-Aseveljet teetti helsinkiläisellä kultasepänliike Veljekset Sundqvistilla hopeoidun muistosormuksen, jossa on mustalla emalipohjalla teksti Wiking SS Nordland, ja sormuksen sisälle kaiverrettiin omistajan nimikirjaimet.
Tavallaan paremman puutteessa yhdistyksen johtokunta hyväksyi kokouksessaan 19. syyskuuta sotaretkellä etevänä pilapiirtäjänä tunnetuksi tulleen aseveli Kurt Tillmanin ehdotuksen SS-miesten asevelimerkiksi eli käytännössä yhdistyksen jäsenmerkiksi. Merkin koko on noin 2 x 2½ cm. Merkin emaloitu pohja esittää Suomen lippua, jonka päälle tuli mustat tyylitellyt SS-kirjaimet ja alareunaan vuosiluvut 41‒43. Merkin keskelle liitettiin korkokuvana Waffen-SS:n kokardi, saksalaisesta sotilasperinteestä periytynyt hopeanvärinen pääkallo. Jäsenmerkki saatiin valmistetuksi Veljekset Sundqvistilla loppuvuodesta 1943. kanto-oikeus oli vain yhdistyksen jäsenillä. Kun Tillmanin suunnittelema merkki hyväksyttiin SS-Aseveljet ry:n jäsenmerkiksi. yhdistys päätti teettää jäsenmerkin lisäksi muitakin myyntituotteita. Se päätti valmistuttaa SS-tunnuksin varustettuja kirjeensulkijamerkkejä. Merkit tulivat myyntiin jouluksi 1943. Muiden myyntituotteiden ohella yhdistys myi suomalaisen SS-pataljoonan pienoislippua hintaan 50 markkaa kappale. Osa lipun hinnasta ohjattiin SS-invalidien huoltotyöhön.
Marraskuussa 1943 yhdistyksen johtokunta hyväksyi periaatteessa sille jäsenistöltä tulleen aloitteen SS-asevelimatrikkelin julkaisemisesta. Samassa kokouksessa johtokunta päätti, että yhdistys avaa Helsingissä oman toimiston. Työ alkoi 17. joulukuuta 1943, ja aluksi toimistonhoitaja työskenteli samassa huoneessa SS-vapaaehtoistoimiston kanssa Helsingin suojeluskuntapiirin talossa Döbelninkatu 2:ssa. e muutti maaliskuussa IKL:n taloon Kansakoulukatu 8:aan Kustannus Oy Suomi-Saksan naapuriin. Samassa talossa toimivat myös mm. IKL:n Kauppa Oy sekä IKL:n omistama Kirjapaino- ja Kustannus Oy Liike.
Tultaessa kesän 1944 torjuntataisteluiden jälkeiseen syksyyn, allekirjoitettiin Suomen ja Neuvostoliiton välinen välirauhasopimus. Suomen hallituksen kiireelliseksi tehtäväksi tuli alkaa panna toimeen sopimuksen määräyksiä. Sisäministeriön esittelyssä 23. syyskuuta valtioneuvosto päätti lakkauttaa eräitä järjestöjä välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella. Oli täysin selvää, ettei SS-Aseveljet ry:n kaltainen järjestö sopinut sodanjälkeiseen Suomeen ja se lakkautettiin. Näin SS-Aseveljet ry:n tarina Saksan-vapaaehtoisten aseveljeysjärjestönä oli tullut tiensä päähän. Yhdistys oli voinut toimia ainoastaan runsaan vuoden. Käytännössä yhdistyksen lakkauttaminen teki pitkäksi ajaksi lopun kaikista muistomerkkiä, historiakirjaa, matrikkelia ja asevelikotia koskeneista suunnitelmista. Kaikkein pahiten yhdistyksen lopettaminen iski kuitenkin invalidisoituneisiin SS-miehiin, joilla ei ollut enää yhtään puolestapuhujaa tai avustajaa.
SS-Aseveljet ry oli ennen muuta asevelijärjestö, mutta sen jäsenistönä olleen joukon historia ja sotaretki Saksan rintamalla antoi sille aivan oman erityisen, muista asevelijärjestöistä poikkeavan leimansa.
SS-Aseveljien Naiset
Oletettavasti Rintamamiesliiton ja Jääkäriliiton esikuvan mukaisesti SS-Aseveljet ry päätti syyskuussa 1943 perustaa myös rekisteröimättömän naistoimikunnan, SS-Aseveljien Naiset, huolehtimaan ”naisten alaan kuuluvista yhdistystehtävistä”, kuten erilaisista keräyksistä ja lippujen myynnistä, juhlien ja kokousten ravintolan järjestämisestä, invalidien ja varattomien jäsenten lahjapaketeista jne. Tähän naistoimikuntaan tai -osastoon päätettiin ottaa jäseniksi vapaaehtoisliikkeessä aktiivisesti mukana olleita naisia sekä SS-aseveljien lähimpiä naisomaisia. Osaston organisoiminen jätettiin vapaaehtoisten sairaanhoitajina toimineille Lisa Bergille ja Laine-Maire Kyöstilälle, joille Jukka Tyrkkö ilmoitti antaneensa ”suuntaviivat” naisosaston toiminnan aloittamisesta. Eräänlaiseksi tukijoukoksi tarkoitettu naisten järjestötoiminta lähti käyntiin verraten hitaasti. Kovin näkyvää roolia naistoimikunnat eivät ennättäneet saada.